Tästä se alkakoon,omat murinat ja koirien ilon kiljahdukset...Blogissa esiintyy parsonrussellinterrierit Elma ja Vatti ja mattena Sini.
Pienesti jos esittelen,niin koirista ensin tuli Vatti,Gwragged Annwn Nathaniel,russelini Alvin kaveriksi,ja saatesanoilla Vattia katsomaan mennessä sanoin topakasti,etten mä mitään koiraa kyllä osta ja takas ajellessa 12 viikkoinen termiitti oli kyydissä...ja rotuna parson vei sitten jalat alta ja nyt Vatille pitää seuraa neiti näppärä Elma,Armored Heroine's Dixie Chick,kavereiden kesken vissiin aina Emla...Emla tulikin ihan tositarkoituksella ja sain kyllä jännätäkkin,kuinka käy,kun nartun olin syntymättömästä pentueesta varannut.Sanonta "käy niinkuin on tarkoitettu" tälläkertaa päästi piinasta ja yksi tyttö pentueeseen tuli ja se sai kaikenlisäksi luokseni muuttaa.
Koirien kanssa käydään pyörähtämässä säännöllisesti agilityhallilla,ja vedän heti oman surkeuskortin esille,sillä koirissa olisi ainesta mutta iteppä oon ihan huippu surkea...että lainatakseni eräälle raviohjastajalle suunnattua ohjetta "mee pois,täällä on kisat" varmaan kajahtaa sitten mullekin,kun se aika koittaa...ja tavoitteet on asetettu heti parsonmestaruuksiin parin viikon päähän,molemmille koirille,heh heh...enää ei tarvitse sentään pelätä,että hallille tullessa kajahtais "mee pois,täällä on reenit"...mutta let's go meiningillä mennään.
Sittenhän me käydään välillä misseilemässä.Toinen kun on aika tosi iso setämies,ensimmäinen näytelmäkoirani, ja toinen kuin tyhjä taulu,valkoisineen sileine turkkeineen,ni pärjätä ehkä ei,mutta statisteja aina pitää olla..ja sitten jos vähä käy tuuriakin,niin loksahtaa se leuka itelläkin...mutta menoo ja meininkiä me täältä maalta tullaan kattoo...
Ja innostusta löytyy luolailemaankin,vihdoin viimein...kyllä eilen oli niin hieno fiilis,kun iso setämies mahtuikin kettuputkeen ja ähki itsensä läpi ahdingon ja mahtui vaihtamaan menosuuntaakin..ohhoh sanois useampikin koiran nähnyt...
Ja mikäs sen mukavampaa kuin vaihtaa maisemaa Hämeenkyrön aika mahtavissa maisemissa!Täällä löytyy lenkkipolkuja ristiin rastiin kankaalla siihen malliin,että paikannuspalvelu on ihan paikallaan,kuin harvoin samaa reittiä moneen kertaa edes osaa mennä,että jollain konstilla osataan sitten kotiakkin.Ja ihan eilen illalla tehtiin viimeksi neitsytmatka uudella reitillä puhelimen
taskulampun valossa..että kyllä riittää koluumusta.
Tälle tekstillekkin on jo mittaa tullut joten eiköhän jatketa seuraavalla kerralla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti