tiistai 28. tammikuuta 2014
torstai 23. tammikuuta 2014
Elma karkuteillä
Tiistaina päästin koirat päikkäreiden jälkeen takapihalle siinä hieman ennen viittä.Töihin oli tarkoitus lähteä vartin yli.Näin ikkunasta,kun Elma vilahti takaportin verkon läpi.Ryntäsin ovelle huutamaan,mutta neitiä ei näkynyt enää missään.
Otin sisällä pienet kierrokset samalla kun puin vaatteita niskaan ja aitaukseen jäänyt Vatti tärisi sisällä,kun luuli,että mä sen manaan.
Takaportille päästyäni sain todeta,että portin puukehikossa kiinni ollut keskiosa verkko oli repeytynyt kokonaan alaosasta irti..siitä nyt olis mahtunut kukatahansa sesse :(
Elmaa vaan ei näkynyt missään.Huutelin ja kävelin rantaa kohden.kävelin toiseen suuntaan,kylälle päin,kävin kotona aina välillä,pysäyttelin muutaman ihmisen joka oli jalan liikkeellä,kävin pururadalla.Tyhjää täynnä joka piilo.40minuutin jälkeen soitin töihin,että Elma on hukassa ja en tiedä ,koska töihin pääsen..onneksi tilalla oltiin hyvin ymmärtäväisiä ja sain siltä osin jatkaa etsintöjä rauhassa.
Siinä kerkesin miettimään jo valmiiksi niitä kamalia lauseita,mitä joutuisin kasvattajalle ja kaikille muille kertomaan.Eikä itku ollut kaukana.
Oli pimeää ja reilusti pakkasta.Tuollainen kun Elmakin on,niin eihän se osaa autoja varoa saati,että tuollaista pientä valkoista vikkelää kaikki edes näkisi ajaessaan.
Kyllä huoli oli kova.Vattikin oli ihan ihmeissään,kun aina välillä menin kämpän läpi etupihalle tai takapihalle.
Mietin jo,että lähden kauemmaksi autolla etsimään,mutta totesin sen liian haastavaksi ja kävin taas samoja reittejä ja aina palatessa kotipihan kautta,josko neiti olisi tullut kotiin.Mitä pidemmälle katoaminen kävi,vaikka puhutaankin vielä noin tunnista,alkoi toiveeni Elman saamiseksi kotiin elävänä hiipua.
Olin tulossa pururadan suunnalta taas kotiinpäin,kun naapurissa oli kaksi naista,joista toinen kääntyi tulemaan luokseni ja kysyi,tiedätkö sellaista valkeaa koiraa?
Mielessäni kuvittelin,että Elma on löydetty kuolleena,että olisi sitten jäänyt auton alle,mutta ei,se oli löytynyt jonkin matkan päästä eräältä pihamaalta tärisemässä kun tämä nainen oli käynyt tupakalla.Ja hän oli sitten tuumannut,että koiran on nyt kyllä todella kylmä ja se pitää ottaa sisälle.Elma oli kai ollut vähän hätääntynytkin (kun on sellainen draamaqueen).Vaan eipä ne koiraa tunteneet,olivat hälyyttäneet naapurinsa paikalle ja ottaneet sitten kuvia ja laatineet faceen löytöilmoituksen sekä soittaneet löytöeläin kotiin,että tällainen on löytynyt,jos joku kysyy.Sitten kolme oli lähtenyt lähistölle ovelta ovelle periaatteella tiedustelemaan,josko joku tietäisi koiran.
Kysyn vain,onko tällaisia ihmisiä vielä kuitenkin olemassa?
Onnellisena ja hyvin helpottuneena lähdin heidän mukaansa Elmaa hakemaan.Elmaa oli hyvin viihdytetty siellä,lapset piti sille seuraa,tosin oli onneksi laitettu häkkiin odottamaan.Kyllä sitä niin onnellisena otti syliin ja rutisti.
Kotimatkalla soitin töihin,että Elma on löytynyt ja lähden pikapuoliin töihin.
Mietin vain,että jos nämä ihmiset eivät olisi Elmaa kiinni ottaneet,en sitä elävänä tuskin kotiin olisi saanut.oli sillä enkeli ollut matkassa,kun se oli autoteitä ylittänyt <3
Päätinkin,että näin vapaapäivänä,kun aikaa on hieman enemmän,ajattelen näitä auttajia.
Lähdemme Elman kanssa kiitoskävelylle ja viemme pienen muistamisen lahjakorttien merkeissä.
Eihän se toki Elmaa mitenkään korvaa,mutta tuo auttamisen ele oli hieno teko,sydämellinen kiitos!
-Sini-
Otin sisällä pienet kierrokset samalla kun puin vaatteita niskaan ja aitaukseen jäänyt Vatti tärisi sisällä,kun luuli,että mä sen manaan.
Takaportille päästyäni sain todeta,että portin puukehikossa kiinni ollut keskiosa verkko oli repeytynyt kokonaan alaosasta irti..siitä nyt olis mahtunut kukatahansa sesse :(
Elmaa vaan ei näkynyt missään.Huutelin ja kävelin rantaa kohden.kävelin toiseen suuntaan,kylälle päin,kävin kotona aina välillä,pysäyttelin muutaman ihmisen joka oli jalan liikkeellä,kävin pururadalla.Tyhjää täynnä joka piilo.40minuutin jälkeen soitin töihin,että Elma on hukassa ja en tiedä ,koska töihin pääsen..onneksi tilalla oltiin hyvin ymmärtäväisiä ja sain siltä osin jatkaa etsintöjä rauhassa.
Siinä kerkesin miettimään jo valmiiksi niitä kamalia lauseita,mitä joutuisin kasvattajalle ja kaikille muille kertomaan.Eikä itku ollut kaukana.
Oli pimeää ja reilusti pakkasta.Tuollainen kun Elmakin on,niin eihän se osaa autoja varoa saati,että tuollaista pientä valkoista vikkelää kaikki edes näkisi ajaessaan.
Kyllä huoli oli kova.Vattikin oli ihan ihmeissään,kun aina välillä menin kämpän läpi etupihalle tai takapihalle.
Mietin jo,että lähden kauemmaksi autolla etsimään,mutta totesin sen liian haastavaksi ja kävin taas samoja reittejä ja aina palatessa kotipihan kautta,josko neiti olisi tullut kotiin.Mitä pidemmälle katoaminen kävi,vaikka puhutaankin vielä noin tunnista,alkoi toiveeni Elman saamiseksi kotiin elävänä hiipua.
Olin tulossa pururadan suunnalta taas kotiinpäin,kun naapurissa oli kaksi naista,joista toinen kääntyi tulemaan luokseni ja kysyi,tiedätkö sellaista valkeaa koiraa?
Mielessäni kuvittelin,että Elma on löydetty kuolleena,että olisi sitten jäänyt auton alle,mutta ei,se oli löytynyt jonkin matkan päästä eräältä pihamaalta tärisemässä kun tämä nainen oli käynyt tupakalla.Ja hän oli sitten tuumannut,että koiran on nyt kyllä todella kylmä ja se pitää ottaa sisälle.Elma oli kai ollut vähän hätääntynytkin (kun on sellainen draamaqueen).Vaan eipä ne koiraa tunteneet,olivat hälyyttäneet naapurinsa paikalle ja ottaneet sitten kuvia ja laatineet faceen löytöilmoituksen sekä soittaneet löytöeläin kotiin,että tällainen on löytynyt,jos joku kysyy.Sitten kolme oli lähtenyt lähistölle ovelta ovelle periaatteella tiedustelemaan,josko joku tietäisi koiran.
Kysyn vain,onko tällaisia ihmisiä vielä kuitenkin olemassa?
Onnellisena ja hyvin helpottuneena lähdin heidän mukaansa Elmaa hakemaan.Elmaa oli hyvin viihdytetty siellä,lapset piti sille seuraa,tosin oli onneksi laitettu häkkiin odottamaan.Kyllä sitä niin onnellisena otti syliin ja rutisti.
Kotimatkalla soitin töihin,että Elma on löytynyt ja lähden pikapuoliin töihin.
Mietin vain,että jos nämä ihmiset eivät olisi Elmaa kiinni ottaneet,en sitä elävänä tuskin kotiin olisi saanut.oli sillä enkeli ollut matkassa,kun se oli autoteitä ylittänyt <3
Päätinkin,että näin vapaapäivänä,kun aikaa on hieman enemmän,ajattelen näitä auttajia.
Lähdemme Elman kanssa kiitoskävelylle ja viemme pienen muistamisen lahjakorttien merkeissä.
Eihän se toki Elmaa mitenkään korvaa,mutta tuo auttamisen ele oli hieno teko,sydämellinen kiitos!
-Sini-
lauantai 18. tammikuuta 2014
Hyr hyr kylmää...
Tammikuu on saanut maan valkeaksi ja mittarin miinuksen puolelle.Paitsi sitä lunta nyt on sen verran,että sitä on,mutta ei sen enempää.Pakkanen kylläkin on keikkunut alhasimmillaan parissa kympissä ja huvittaa,että talvi on käytännössä yllättänyt ihmiset- TAMMIKUUSSA! :D
Koirat ei kyllä ole reagoinut kylmään tai lumeen mitenkään,Elmaa ei saa ulos aamuisin kesälläkään ja se on ihan sama,mikä ilma on,jos meidän tontille sattuu lintu lentämään,se pitää päästä pihasta pois ajamaan,Elma on sellainen ilmatilavalvoja ;)
Vatti kävi 7.1 Kirsi hierojalla uudemman kerran.Nyt lihaksistosta ei löytynyt enää jumeja ja setämies malttoi välillä ihan silmät kiinni nauttia olostaan.Minäkin olisin.
Tällekaudelle on tavoitteita agilityn saralla,jos ei muuta,niin ollaanpa liitytty ekaa kertaa elämässä koirakerhon jäseneksi,seurana on Ylöjärven Koirakerho ry.Sen lisäksi tuli hankittua lisenssi kilpailemiseen sekä jopa kilpakirja!Nyt vaan treeniä ja ehkä jossain vaiheessa sormi sarjalle!
Elma neiti täytti vuoden 16.1 mutta työkiireiden takia "juhlimme" vasta perjantaina,.Elma sai hepanluun ja lämmitin sille saunan.Eipä tuo muuta tarvinne.Sauna kun on pop!
Perjantaina meillä oli myös aksatreenit,ekat tänä vuonna.Aloitin Vatin kanssa unohtaen radan ja draivi käsijarru päällä.Marko siitä antoi vähän palautettakin.meni kyllä väsymyksen piikkiin,kun töissä on ollu kiirus,ja sanoinkin,että meikäläisen elämän voi kiteyttää kahteen biisiin "mä joka päivä töitä teen" ja "kriisistä kriisiin".
Mutta onneksi onnistumisien kautta tuli puhtia lisää (ja lopputreeneissä unihiekat oli pois heitetty)
Vatin kanssa lopetettiin hyvin menneisiin keppeihin,sanoin itse,ettei enempää.Ja hyvä niin.
Eli päästiin radalla esteelle 16
Elma the kiituri on kyllä aikamoinen vesseli,Marko ehkä vähän siitä tykkää,sanoi niin mieltä lämmittävästi,että se on niiiin kaunis ja Elma olikin pariinkin otteeseen Markon paijattavana :)
Itse treeneissä me mentiin Elmankin kanssa väärärata alkuun,mutta tehtiin se hyvin!Kontaktit on Elmalle niin vahva juttu,mutta aina se jotenkin laittaa sydämessä kuplimaan,kun se tekee asioita niin itsevarmasti "tän mä NIIN osaan" asenteella.Elman kanssa treenattiin 13 esteelle asti,jossa veivattiin esteitä 9-13 koska lähinnä suoran putken päästä Elma hakeutui mun luokse ( ja olin myöhässä) hakemaan palkkaa,palkathan on sen elämä ;) ja niin me juostiin putkelle ja Marko heitti lelua eteenpäin jolla saatiin vähän kitkettyä pois tapaa tulla mun luo,vaan Elma lähtikin etenemään putkelta oikein.
Tammikuu on saanut maan valkeaksi ja mittarin miinuksen puolelle.Paitsi sitä lunta nyt on sen verran,että sitä on,mutta ei sen enempää.Pakkanen kylläkin on keikkunut alhasimmillaan parissa kympissä ja huvittaa,että talvi on käytännössä yllättänyt ihmiset- TAMMIKUUSSA! :D
Koirat ei kyllä ole reagoinut kylmään tai lumeen mitenkään,Elmaa ei saa ulos aamuisin kesälläkään ja se on ihan sama,mikä ilma on,jos meidän tontille sattuu lintu lentämään,se pitää päästä pihasta pois ajamaan,Elma on sellainen ilmatilavalvoja ;)
Vatti kävi 7.1 Kirsi hierojalla uudemman kerran.Nyt lihaksistosta ei löytynyt enää jumeja ja setämies malttoi välillä ihan silmät kiinni nauttia olostaan.Minäkin olisin.
Tällekaudelle on tavoitteita agilityn saralla,jos ei muuta,niin ollaanpa liitytty ekaa kertaa elämässä koirakerhon jäseneksi,seurana on Ylöjärven Koirakerho ry.Sen lisäksi tuli hankittua lisenssi kilpailemiseen sekä jopa kilpakirja!Nyt vaan treeniä ja ehkä jossain vaiheessa sormi sarjalle!
Elma neiti täytti vuoden 16.1 mutta työkiireiden takia "juhlimme" vasta perjantaina,.Elma sai hepanluun ja lämmitin sille saunan.Eipä tuo muuta tarvinne.Sauna kun on pop!
Perjantaina meillä oli myös aksatreenit,ekat tänä vuonna.Aloitin Vatin kanssa unohtaen radan ja draivi käsijarru päällä.Marko siitä antoi vähän palautettakin.meni kyllä väsymyksen piikkiin,kun töissä on ollu kiirus,ja sanoinkin,että meikäläisen elämän voi kiteyttää kahteen biisiin "mä joka päivä töitä teen" ja "kriisistä kriisiin".
Mutta onneksi onnistumisien kautta tuli puhtia lisää (ja lopputreeneissä unihiekat oli pois heitetty)
Vatin kanssa lopetettiin hyvin menneisiin keppeihin,sanoin itse,ettei enempää.Ja hyvä niin.
Eli päästiin radalla esteelle 16
Tässä treenirata.
Elma the kiituri on kyllä aikamoinen vesseli,Marko ehkä vähän siitä tykkää,sanoi niin mieltä lämmittävästi,että se on niiiin kaunis ja Elma olikin pariinkin otteeseen Markon paijattavana :)
Itse treeneissä me mentiin Elmankin kanssa väärärata alkuun,mutta tehtiin se hyvin!Kontaktit on Elmalle niin vahva juttu,mutta aina se jotenkin laittaa sydämessä kuplimaan,kun se tekee asioita niin itsevarmasti "tän mä NIIN osaan" asenteella.Elman kanssa treenattiin 13 esteelle asti,jossa veivattiin esteitä 9-13 koska lähinnä suoran putken päästä Elma hakeutui mun luokse ( ja olin myöhässä) hakemaan palkkaa,palkathan on sen elämä ;) ja niin me juostiin putkelle ja Marko heitti lelua eteenpäin jolla saatiin vähän kitkettyä pois tapaa tulla mun luo,vaan Elma lähtikin etenemään putkelta oikein.
Elma treenien jälkeen.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Vuosi vaihtui!
Viime vuosi on nyt taputeltu,ja ihan hyvä vuosihan se oli.
Elma syntyi tammikuussa ja kohta saakin juhlistaa neidin 1-v synttäreitä :)
Ihana kaveri siitä on tullut ja toivottavasti tulevaisuus olisi yhtä mielenkiintoinen ja positiivinen,niinkuin tähänkin asti.
Vaikka meidän yhteiselo alkoikin melko pian jännittävillä ja painajaismaisella eläinlääkäri rumballa Elman alkaessa yllättäen ontumaan ja lääkärin tehdessä diagnoosin leg perthes,niin säikähdyksellä,venähdyksellä ja levolla selvittiin.Ihanaa palvelua sai Tampereen Univetissä,jossa Elmaa tutkittiin toisella lääkärillä,Armisen Virpillä,sekä yhteistyöstä Espoon Eläinsairaalaan (Univet sielläkin) jossa Vatin äidin omistaja Simona työskentelee tohtorina ja Elman kuvat pyörähtivät myös Jan Räihän silmien alla.
Toukokuussa meillä oli hieno hetki,kun Vatti saavutti kolmannen sertinsä Raumalla ja valioitui,ikänsä puolesta toisessa mahdollisessa näyttelyssä.Muutamaa tuntia myöhemmin velipoika Lukas pokkas myös ratkaisevan sertinsä Iitissä ja veljekset valioitui samana päivänä! Kyllä olisi kasvattajan suonut kokea tämän ilon,Taijalle iso kiitos tuonne pilvenreunalle <3
Elma alkoi kierrellä pentunäyttelyitä ja saikin useamman kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu,näistä suurimpana Sastamalan pentunäyttely,jossa oli vielä FCI3 RYP1!!! Sekä sanomattakin selvää,että Parsonrussellinterrierien erkkarissa Elma valikoitui yhteensä 35pennun joukosta kauneimmaksi,se oli tosi villiä :D
Pienen loman tein Ahvenanmaalle,kera koirien.Sellainen hullu työkesä takana,että oli ihana lähteä.Arkkipelag Hotelli oli luksusta,keli aivan ihana ja reissu muutenkin ihan onnistunut,kun käytiin pyörähtämässä Eckerö KV näyttelyissä.
Vatti pokkas sieltä ekan cacibin ja tälle kaudelle tulikin hienosti 1x VSP ja 3x ROP.
Agility on saanut uuden vaihteen,ja pääsimme Vatin kanssa ProCanikselle valmennusryhmään syksyllä.Siinä on meikäläinen pyörinyt kuin väkkärä,kun olen opetellut valssaamaan ja tekemään saksalaisia :) Koirassa olis potentiaalia kyllä.Ja yhdet epikset käytiinkin ennen niitä parsoneiden mestaruuksia,Sastamalassa Vatti teki mölliradalla nollan ja oli toinen :) lahjattomat treenaa!
Loppuvuosi onkin ollut sitten aika perus settiä,töitä ja sirkushuveja :) joulu ja loppuvuosi meni töiden merkeissä,mutta niin vanha vuosi loppui ja uusi alkoi,aksan merkeissä (eipä ollut illalla hallilla tunkua ;) ).
Tänä keväänä Elmakin pääsee omalle tunnille,joten katsotaan,mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!
Hyvää Uutta Vuotta 2014!
Viime vuosi on nyt taputeltu,ja ihan hyvä vuosihan se oli.
Elma syntyi tammikuussa ja kohta saakin juhlistaa neidin 1-v synttäreitä :)
Ihana kaveri siitä on tullut ja toivottavasti tulevaisuus olisi yhtä mielenkiintoinen ja positiivinen,niinkuin tähänkin asti.
Vaikka meidän yhteiselo alkoikin melko pian jännittävillä ja painajaismaisella eläinlääkäri rumballa Elman alkaessa yllättäen ontumaan ja lääkärin tehdessä diagnoosin leg perthes,niin säikähdyksellä,venähdyksellä ja levolla selvittiin.Ihanaa palvelua sai Tampereen Univetissä,jossa Elmaa tutkittiin toisella lääkärillä,Armisen Virpillä,sekä yhteistyöstä Espoon Eläinsairaalaan (Univet sielläkin) jossa Vatin äidin omistaja Simona työskentelee tohtorina ja Elman kuvat pyörähtivät myös Jan Räihän silmien alla.
Toukokuussa meillä oli hieno hetki,kun Vatti saavutti kolmannen sertinsä Raumalla ja valioitui,ikänsä puolesta toisessa mahdollisessa näyttelyssä.Muutamaa tuntia myöhemmin velipoika Lukas pokkas myös ratkaisevan sertinsä Iitissä ja veljekset valioitui samana päivänä! Kyllä olisi kasvattajan suonut kokea tämän ilon,Taijalle iso kiitos tuonne pilvenreunalle <3
Elma alkoi kierrellä pentunäyttelyitä ja saikin useamman kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu,näistä suurimpana Sastamalan pentunäyttely,jossa oli vielä FCI3 RYP1!!! Sekä sanomattakin selvää,että Parsonrussellinterrierien erkkarissa Elma valikoitui yhteensä 35pennun joukosta kauneimmaksi,se oli tosi villiä :D
Pienen loman tein Ahvenanmaalle,kera koirien.Sellainen hullu työkesä takana,että oli ihana lähteä.Arkkipelag Hotelli oli luksusta,keli aivan ihana ja reissu muutenkin ihan onnistunut,kun käytiin pyörähtämässä Eckerö KV näyttelyissä.
Vatti pokkas sieltä ekan cacibin ja tälle kaudelle tulikin hienosti 1x VSP ja 3x ROP.
Agility on saanut uuden vaihteen,ja pääsimme Vatin kanssa ProCanikselle valmennusryhmään syksyllä.Siinä on meikäläinen pyörinyt kuin väkkärä,kun olen opetellut valssaamaan ja tekemään saksalaisia :) Koirassa olis potentiaalia kyllä.Ja yhdet epikset käytiinkin ennen niitä parsoneiden mestaruuksia,Sastamalassa Vatti teki mölliradalla nollan ja oli toinen :) lahjattomat treenaa!
Loppuvuosi onkin ollut sitten aika perus settiä,töitä ja sirkushuveja :) joulu ja loppuvuosi meni töiden merkeissä,mutta niin vanha vuosi loppui ja uusi alkoi,aksan merkeissä (eipä ollut illalla hallilla tunkua ;) ).
Tänä keväänä Elmakin pääsee omalle tunnille,joten katsotaan,mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!
Hyvää Uutta Vuotta 2014!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)