Päivityksiä pitkästä aikaa

Moikka! Aikaa on vierähtänyt pitkä tovi viime kerrasta ja tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Lyhyesti viime vuodesta.Meille muutti alkuvuodesta parson uros Lare,Faniloharoos Chevrolet El Camino,Ruotsista.Lare on minun ja Elman kasvattaja Anna-Mari Spolanderin yhteinen koira,joka tuli vähän niinkuin korvaukseksi Elman jalostusliisauksesta.Lare on hieman erisukuinen ja toivottavasti joskus jopa jalostuskäyttömateriaalia.Lare on sileäkarvainen,musta-valkoinen väriltään.Luonteeltaan se on aika aurinkoinen ja vaatimaton.Hieman se kyllä on kysellyt isännän paikkaa Vatilta,mutta pienellä johtajuusneuvottelulla myös minun kanssa päätti Lare jatkaa perheen pahnanpohjimmaisena... Elma sai huhtikuussa 2016 pentueen Gladiator of Jack and Co,Urho kanssa.Pentuja syntyi neljä ja Elma oli hyvä äiti. Vatti (ja Elma) on pitänyt välivuotta agilitystä totaalisen aikapulan takia ja olen keskittynyt töihin.Haaveissa olisi saada Vatti takaisin kisakentille kauden 2017 aikana.Se ei kyllä ole koirasta kiinni. 2016 näyttelyt oli harvassa,Lare käväisi parsonerkkarissa Leivon Annin kyydissä ja sen esitti Anniina Aho.Lare sai englantilaistuomarilta laatuarvostelussa EH:n junnuluokassa. Lokakauisessa Seinäjoen näyttelyssä meiltä oli mukana Martta (joka asuu Hämeenlinnassa vanhempieni koirana) ja Lare. Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa oli tarkka ja mm. mittasi kaikki ja käytti aikaa arvosteluun. Lare voitti luokkansa ja sai SAn.PU-kehässä Lare oli ykkönen ja sai ekan sertinsä.Martta oli valioluokassa ensimmäistä kertaa ja voitti myös luokkansa.Ja nartut.Hetkeä aiemmin kehän laidalle tullut Taina Helin esitti Martan ROP kehässä ja minä Laren.Martta voitti ja sai näissä näyttelyissä kolmannen sertinsä ja valioitui Suomeen.Viidessä näyttelyssä kolme kertaa PN1.Hieno Martta! Nyt ollaan sovittu Martan jalostusliisauksesta Korpisen Helin kanssa,joka siis on Martan kasvattaja ja pentusuunnitelmia on syksylle 2017. Kun pentu suunnitelma varmistui,aloin haaveilemaan Martalle C.I.B. titteliä,johon puuttui enää yksi cacib ulkomailta.Pläräsin monta vaihtoehtoa ja päädyin ensimmäiseksi kokeilemaan Ruotsia. Lidköpingissä oli KV näyttely toukokuun alkupuolella ja sinne lähdettiin Laren,Vatin ja Martan kanssa. Tuomari oli tsekkiläinen Petr Rehanek. Lare oli nuk2,erillä,Vatti vak1,ollen ROP ja valioitui saamallaan sertillä nyt Ruotsiin. Martta oli vak1,ollen VSP,Laren kasvattaja Lotan esittämänä,valo piti saamallaan sertillään myös Ruotsiin ja sai sen neljännen cacibinsa kolmannesta maasta ja saan anoa nyt C.I.B.-titteliä. Aivan käsittämättömän sanoinkuvaamaton fiilis!!! Martalla yhteensä 8 näyttelyä ja siihen nähden huikea saldo:8xeri,3x3x ROP,2x VSP,1x PN2,6x sert,4x cacib. Ruotsissa treffasin myös Laren kasvattajan Lotan ja niin myös Laren vanhemmat ja siskon samasta pentueesta.Todella miellyttävän oloiset koirat. Martta kävi terveystarkastuksessa,silmät terveet,polvet 0/0 ja sydän terve.Suunnitelmat jatkuu. Vielä olisi joitain suunnitelmia,mutta niistä myöhemmin lisää.

Vuoden viimeistä viedään!

Niin se aika rientää kiireiden keskellä ja vuosi on taputeltu koirarintamalla talvitauolle hetki sitten. Mitä meille kuuluu? No tällä hetkellä pelkkää hyvää! Kulunut vuosi oli koirien osalta aika mahtava,Vatin pikku loukkaantumisista huolimatta!! Vatin agilityt meni edellisten kisojen ja sairaustauon jälkeen parilla ei niin hyvällä kisalla mutta Seinäjoella varamiehenä mukana ollut setämies kisasi ekaa kertaa mun kanssa ja voitto sieltä tuli,luvan kanssa...Elma treenaa ihan huipusti,tai niin noh,ainekin kisatuloksiin verrattuna :) jotenkin sillä vaan sokka lähtee irti kisatilanteessa ja se on sitten hyvin koomista katsottavaa.Yleisö ja koira on nauttinut tällä kaudella yhdeksän hyllyn verran... Tampereella Vatti sitten teki sen,tai mä lähinnä,pilkun tarkkaa työtä ohjauksen kanssa,ja Vatti sai sertin ollen kakkonen.Oli kyllä niin meille tehty rata.Nyt sitten vaan kisakalenteria tarkastelemaan ja kohti tuntematonta kolmosluokkaa,jännää! Näyttelyissä ei sitten paljoa käytykkään,mutta keväinen Imatran reissu oli ainoa "hukkareissu". Syyskuussa kävin Martan kanssa Vantaalla Vesa Lehtosen syynissä ja pikku akka oli roppi.Muuramessa isämies ilmottiin mukaan,ettei jää yksin kotiin...No se oli roppi,Elma sai sertin ja Martta erin,tuomarina Andreou Costantinos.Lokakuussa käytiin Seinäjoella,mukana akat,Elma erillä ja Martta oli VSP kera cacibin.Tuomarina Barbara Ruth Smith.Mun trimmaama Karvahaalarin Punahilkka oli PN2 (Martan ja Vatin siistii Tiina Raatikainen). Sitten savolaisen kietoutuneena ilmosin koirat Minskiin,Valko-Venäjälle,jossa samana viikonloppuna kaksi sertiä saanut koira valioituu suoraan,olematta minkään maan valio...Tää olis meidän vika tsänssi saada Emla valioksi ennen penneleitä...öö..riski reissu (ja kaikkea extremeä sisältänyt matka) kannatti.Kaikki kolme valioitui Valko-Venäjän muotovalioksi ja Elma sen myötä myös Suomeen.Kyllä oli jännää,kun tiesin että meillä on vastassa venäläinen uros ja narttu,joka oli la ilmottu avoimiin ja sunnuntaina nuoriin,ihan sillä,että jos se olis meidän akat voittanut,me oltais jääty tyhjin käsin...Lauantaina Livija Zizevske tuomaroi Hanna Fransasin esittämän Martan ROPiksi,Vatti oli VSP,Elma PN2.Sunnuntaina Monika Blaha tuomaroi Vatin ROPiksi,Elma oli kaikkien yllätyskäänteiden jälkeen VSP ja Martta PN2.Rouva Blaha ei ollut koskaan nähnyt sileää parsonia ja meinas heittää meidät ensin kehästä...Onneks en ole aivan kielitaidoton ja tuomari puhui hyvin englantia,Saksakin olis käyny...ja mä olin puhelias...selvitin rodun kolme karvanlaatua Blahan nostellessa käsiä ja pudistellessa päätä ja sanoessa "nounounou".No rouva otti kännykän,selasi rotumääritelmän ja sen jälkeen arvosteli Elman,jonka arvostelu oli pelkkää exellentiä. Roppikehän jälkeen tuli vielä erikseen sanomaan,että oli hänelle hieno kokemus arvostella ensimmäinen sileä parson,joka oli rakenteeltaan niin hieno :) Nyt ei tarvitse Elman mennä enää ikinä näyttelyihin vaan se voi sikailla jatkossa ihan vaan aksakentillä :) oujee! Suunnitelmia on ensi vuodelle jonkin verran,Vatille on ollut kysyntää,Anna-Mari lainaa Elmaa,ainekin. Ei muuta kun kuplajuomaa ja hölkynkölkyn,selvittiin tästä vuodesta kunnialla!

Ei se meidän elämä suoraan mee...

Paljon on ollut suunnitelmia ja haaveita,vaan ei se aina mene niin,kuin haluais.No sehän on selvä,mutta todettakoon,että kyllä se välillä yllättää positiivisestikkin. Vatti kävi Kirsi hierojalla maanantaina 13.4 ja edellisen kerran jumit oli pysyneet poissa,hyvä niin..käytiin saman viikon torstaina ensin parin tunnin metsälenkki,seuraavaksi ajeltiin koirauintiin,kun kortti olisi mennyt vanhaksi,siitä kuivattelua kautta Agi.fi:n aksatunnilla Elman kanssa,jossa teemana oli hyppytekniikka.Jotain kummaa Minna on Elmalle tehnyt,kun se oli ihan sairaan kiva :D ja ehkä se suurin paine oli karistettu edellämainituissa paikoissa...Siinä on vielä Vatille jonain päivänä paha vastus ;) Sunnuntaina 19.4 oli Janakkalassa 2luokan 2 x agi ja 1 hyppäri.Ekalla radalla Vatti jätti kaksi kepin väliä sukeltaen kutsuvasti edessä olevaan putkeen ja hyllytti.Loppuradan kontakteilla Minna otti treenit alastuloille,ja se varmaan kannatti,sillä seuraavallaradalla kontaktit oli hyvät ja nolla oli ihan liian tarjolla,sillä tokaviimeiseltä esteeltä tullessa kuuluttaja aloitti lauseen "nollarata" ja Vatti pyyhkäs viimesen esteen ohi jee jee meiningillä kuuluttajan jatkaessa kesken jäänyttä lausetta "viimeistä vaille valmis,voi ei....voi ei..." Sillä Vatti käänytyessään takaisin meni väärän esteen ja hyllytti jälleen...voi ei :D Hyppärillä tuli sitten nolla,ja voitto ja luva. Seuraavalla viikolla kävin treenaamassa Elman torstaina PCllä ja edelleen tuntui hyvälle ja Vatti kävi illalla Agi.fi:n tunnilla Minnan kanssa. Perjantaina lähdettiin Elman ja Vatin kanssa kunnon autoajelulle,kauan odotettu viikonloppu Haapavedellä Elman kasvattajan Anna-Marin luokse,menomatkalla käytiin kunnon lenkki Kaustisen raviradalla.Oltiin aika myöhään perillä ja loppuilta meni hyvinkin rennosti.Oli kiva nähdä Mona ja Simo,Elman vanhemmat,pitkästä aikaa. Lauantaina lähdettiin Ylivieskaan aksavalmennukseen,jonka kouluttajana oli Heli Nuorivuori Kotkasta.Siellä oli Elman suku hyvin edustettuna,kun paikalla oli Elman ja Simon lisäksi myös Ere ja Huti täysveljet,Huti kuitenkin eri pentueesta. Elma oli kyllä oikein sähäkkä ja treeneistä jäi huippu fiilis,nyt on jo monet treenit menneet tosi hyvin.Ja Heli tykkäs Elmasta kommentoimalla "makee koira" ja Elma tais olla meidän perheen tähti. Vatti meni ihan asiallisesti ja sen kanssa mentiinkin koko 26 esteen rata,mutta niin se vaan tuntui vähän vieraalle ohjata,kun en oo sitä enää itse paljoa veivannut,mutta tyytyväinen olin molempiin.Itsekkin vedin niin,että kun jalat ei enää menny,niin pää kyllä vielä,vähän,veti.Heli sentään tsemppasi siitä,että lähden (yllättävän) nopeasti liikkeelle ja juoksen (yllättävän) kovaa,mutta noiden kanssa se on vähän pakko..tosin toisella vedolla tein Vatin kanssa sellaista roiskimista,että heittelin sen aika kaukaa joillekin esteille,mikä on ollu vähän meidän bravuuri. Sunnuntaina suunnattiin takaisin,käytiin kävelemässä jälleen Kaustisilla ja Jalasjärvellä Juustoporilla. 29.4 Vatti sitten mystisesti illalla alkoi ontumaan,käytin sen torstaina lääkärissä,kun illalla olis ollu Tamskin kisat.Kipulääkettä ja lepoa.Soitin tutulle hevoshierojalle silloin keskiviikkona,jos hän kerkiäisi antamaan laserhoitoa,ja sitä Vatti sai torstaina kahdesti,perjantaina,lauantaina ja sunnuntaina kolme kertaa päivässä.Lauantaina Vatti ei enää ontunut aamulla ja illalla olkaruston alueella hoitoon aiemmin reagoitu kohta ei tuottanut Vatille reagointia,joten runsas laserhoitoa tuottanut tulosta.Mutta hiljakseen mennään ja otetaan varman päälle.Ensi viikollakin saadaan hoitoa vielä iltaisin. Lulun ja Vatin pennut on nyt jo reilu 3viikkoa vanhoja,päätin viime viikolla,että emme lisäänny Vatin pojalla,vaikka mieli meni moneen suuntaan,jos kuitenkin käy,ettei sille kotia ole,niin siinätapauksessa Sulo saa tulla,mutta mielummin toivon sen saman kodin,jossa on hieman enemmän aikaa,kuin mulla olisi nyt tarjota. Martta täytti 2.5 vuoden ja kävi illalla meillä trimmissä ja kouluttelin sille sivulle tuloa ja treenattiin istu-maahan menoa,tosin siinä se on kyllä ihan super tehokas. Nyt viikonloppuna laitoin pyörän kesäkuntoon ja Vatin ollessa saikulla olen liikuttanut Elman pyörällä.Mukavaa vaihtelua,Elma toimii hyvin hihnassa ja sillä on kyllä pelottavan hyvä kunto... Toivottavasti saadaan Vatti kesäksi kisakuntoon,ja Elmakin näyttää sille,että kisakalenteria on jo tutkittu.

R.I.P.

Lepää rauhassa Sisu pieni. Ei ollut pienellä voimia kasvaa,vaan on hän nyt enkelipoika,nukkui hiljaa ikiuneen.

Kyllä huoli muuttui suruksi ja harmittaa kaikkien osallisten puolesta.Mutta kun näin oli tuleva,kai pitää olla onnellinen siitä,että se kävi näin pian,kun noihin kiintyy koko ajan enemmän ja mitä pidemmälle olisi edetty,sen raskaammalta menetys olisi tuntunut.Nyt kun siihen oli hieman asennoitunut,että näin voi käydä. Nämä on niitä kasvatuksen kurjia puolia. Siskot ja veli voi hyvin.

Vatti on nyt isä toistamiseen

Ekana kuitenkin viime viikonlopun näyttelyt Imatralla.Menin jo lauantaina Hämeenlinnaan,mutta perjantain migreenin jäljiltä olo oli edelleen huono ja viimeistelyt jäi vähiin.Matka sujui hyvin ja perillä lenkitin koirat ennen hallin menoa ja siistin vähän Marttaa.Vaikka olin parkkipaikalla ajoissa,niin kehän vierelle saapuessani ei mennyt kauaakaan,kun parsonit oli vuorossa,joten en sitä Marttaa kerinnyt sielläkään juuri treenaamaan. Vatti esiintyi ihan ok,sai erin ja voitti vastassa olleen Neuvosen Kirsin Precious Pearl Gladiatorin.Ihme. PU kehästä lennettiin pihalle ja kävin vaihtamassa Martan.Martta esiintyi yhtenä jojopallona,ihan varmasti se ainekin kerran ponkas ylös niin,että oli mun olkapään kohdalla...ou nou :D Pienen pätkän se malttoi mennä ilman loikkimista tai nenä maassa,ja kokonaisuudessa olin siihen ihan tyytyväinen,tuomarilta tuli kelpo arvostelu ja sai erin,ollen junnuluokan kolmas,viidestä.Koska tuomari toivoi,että neidin pitäisi oppia esiintymään kehässä,sille tarvis tehdä jotain...Elma yllätti,siis omalla tavalla...sen kanssa esiintyminen oli helpointa ja ei niin näyttelyringistä nauttiva nuori nainen oli oikeinkin hyvällä tuulella,eikä sitä harmittanut agilityesteiden puuttuminen ;) Elmakin sai kivan arvostelun ja oli avointen luokan 2. saaden myös SA:n.PN kehästä lennettiin ihan yhtä komeesti kuin Vatinkin kanssa,mutta eipä tuo mitään.Kivaa oli ja kiva porukka paikalla. Ollaan käyty koirien kanssa ahkerasti metsässä ja löydetty taas pari uuttakin mahtavaa reittiä,vai mitä tuumaatte? Ei oo muuta elämää samoilla kulmilla,saa olla rauhassa.

Vatin ja Lulun pennut syntyi keskiviikon ja torstain välisenä yönä,kaksi tyttöä ja kaksinpoikaa.Pennut syntyi Lulun kotona Helsingissä ja Pia ilmotteli ensin viestillä ja illemmasta soiteltiin tarkemmin.Tytöt syntyi ensin ja sitten pojat,herrasmiehiä pienestä pitäen ;) Synnytys oli mennyt hyvin ja nopeasti ja Lulu on hyvä äiti.Sen melkein arvasikin,kun täällä ollessa siihen tutustuessani jäi vaikutelma,että sillä on lehmän hermot.Niitä sen varmasti jossain vaiheessa tarvitseekin :) Pennut voi ilmeisesti kaikki ihan hyvin,pentueesta kolme on oikein hyvän kokoisia,toinen pojista kyllä todella pieni...suurin,poika painoi vähän reilu 300g,tytöt vähän reilun 250g ja pieni,mutta toistaiseksi sinnikäs poika vain 111g. Kun illalla sain niistä kuvia ja katselin niitä isosta ruudusta,pientä poikaa katsellessa,kai se osittain pienestä väsymyksestäkin tuli,pieni kyynel silmänurkkaan.Sormet ristiin,että paino alkaa nousta ja poika olisi kunnossa. Tässä Lulun perheen ottamat ekat kuvat

Pennut syntyivät siis Bravefellow kenneliin, sinne siis pentutiedusteluita :)

Ykkösestä kakkoseen

Vatti täytti 27.3 jo neljä vuotta.Tuntuu,että se olisi ollut aina täällä,mutta toisaalta kyllä ne vuodet vierii...Synttärin kunniaksi käytiin jälleen uimassa ja mukaan tarttu myös pieni lahja,vinkupatukka...joka tosin ei kovin kauaa vinkunutkaan vaikka muuten kestävä onkin.

28.3 oli vuorossa Tamskin kisat,ja voin vannoa,että kun sekä ohjaaja että koira oli vähän väsyneen oloisia,niin vitsillä heitettiin,että olispa pöytä radalla,että vois pitää pikku päikkärit... Noh,siellä kun oli radan rakennus käynnissä ja joku siinä parkas hiljaa,et siel on pöytä,menin Minnalta kysymään,mitä rataa siellä kakkos kentällä tehdään...No sehän oli se meidän rata... Siinä rupes pientä tärinää olemaan,kun eihän sitä oo oikein koskaan treenattu,pikku junnuna Veikkolassa pariin kertaan,vahingossa lähinnä,mutta kuitenkin oli treenattu...Kaikki koirat ei ehkä oo treenannu. Pientä sääntöjen tarkastusta netistä ja Minna päätti,että ei ota siitä stressiä,että menee kuin olis tuttukin este. Rataantutustumisen jälkeen Minna totesikin,että moni takertui siihen pöytään,kävi itse kerran siinä ja tutkaili muita juttuja.Se ehkä kannatti :) Nimittäin ykkösiä starttasi tuolloin 51 ja ainoastaan viisi koiraa sai nollan ihanneajan puitteissa,näistä Vatti yhtenä,voittaen medit ja sai sertin.Juku,että jännitti katsomossa.Ja se pöytä? No se meni ihan nappiin!Kontakteilla tuli kyllä aika niin ja näin alastulot,mutta se riitti tälläkertaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me lähdetään koirien kanssa Imatralle reissuun koko kööri,ja Marttakin pääsee ekaa kertaa näyttelyihin :) Ei niin onnellinen pääsiäispupu Elma

Tunnelmia suuntaan ja toiseen...

Me sitten Elman kanssa päräytettiin Seinäjoelle kisoihin...koska se treeneissä tuntui oikein mukavalle ja moni juttu oli loksahtanut paikoilleen,kepit meni kivasti ja keinukammo suurinpiirtein selätetty... Olin kyllä ennakoinut tilanteen etukäteen arvioimalla,että kun lauantaina menee kolme starttia,tiistain iltakisoissa se toinen voisi jo sujua... En sitten varautunut siihen,että Elma painelisi putkirallia päättömästi ilman korvia...kolme hyllyä saldona,joista kolmannella radalla tosin tuli mentyä jotain hyvääkin pätkää.Kyllä oli yleisöllä ja kasvattajalla hauskaa... Mutta hyvillä mielin eteenpäin,alemmas ei voida mennä...

Seuraavana tiistaina Tamskin iltakisoissa oli mukana myös Vatti Minnan kanssa.Vatti meni ensin,varastaen hieman ja toisena esteenä olleet kepit toi kaksi kertaa virheen,samassa kohtaa,kun jalat lippas alta,mutta renkaalla vasta hyllytti,kun meni renkaan sivusta,eikä Minna jäänyt sitä korjailemaan.Muuten kontaktit meni hyvin ja rata vauhdikkaasti. Elman radalla mentiin vain eka este,kun neiti taas karkas sooloilemaan ja tyydyin vain ottamaan sen kiinni ja poistuimme radalta... Toisella radalla en itse nähnyt alkua,mutta Vatti teki nollan melko hyvällä ajalla,itsellä oli yhden koirakon väli koota ajatukseni ennen omaa rataa ja ehkä siitä johtuen meillä olikin paras rata näistä viidestä hyllystä huolimatta :D Ainekin Elma nauttii. Niin ja Minna ja Vatti voitti! Toiseksi tullut koirakko oli melkein yhtä nopea,joten kyllä sitä vauhtia saa jatkossakin olla,jotta pärjää ;)

Saimi lähti keskiviikkona Riikalle,kun sillä oli perjantaina tarkkipäivä.Riikka soitteli keskiviikkona päivällä ja kertoi,että Saimin sisko Lumi oli jäänyt auton alle ja menehtynyt,vaikka kytkettynä oli ollut.Suuri surku :'( Totesin Riikalle,ettei Saimin tarvitse tulla takaisin,kun en halua kokea mitään samaa,se kun ei ole mun koira.Saimi kun on meilläkin muutaman kolhun saanut.Enkä halua ottaa kontolleni muiden koirien vahinkoja,oli ne sitten mitä tahansa,vakuutuksista huolimatta.Ja toisekseen,oma koira on oma koira,saa tehdä ja harrastaa mitä tykkää ja silloin kuin haluaa...voi olla etten koskaan halua sijoituskoiraa,varsinkaan ilman kirjallista sopimusta.Saimille hyvää matkaa,ja menestystä <3