R.I.P.

Lepää rauhassa Sisu pieni. Ei ollut pienellä voimia kasvaa,vaan on hän nyt enkelipoika,nukkui hiljaa ikiuneen.

Kyllä huoli muuttui suruksi ja harmittaa kaikkien osallisten puolesta.Mutta kun näin oli tuleva,kai pitää olla onnellinen siitä,että se kävi näin pian,kun noihin kiintyy koko ajan enemmän ja mitä pidemmälle olisi edetty,sen raskaammalta menetys olisi tuntunut.Nyt kun siihen oli hieman asennoitunut,että näin voi käydä. Nämä on niitä kasvatuksen kurjia puolia. Siskot ja veli voi hyvin.

Vatti on nyt isä toistamiseen

Ekana kuitenkin viime viikonlopun näyttelyt Imatralla.Menin jo lauantaina Hämeenlinnaan,mutta perjantain migreenin jäljiltä olo oli edelleen huono ja viimeistelyt jäi vähiin.Matka sujui hyvin ja perillä lenkitin koirat ennen hallin menoa ja siistin vähän Marttaa.Vaikka olin parkkipaikalla ajoissa,niin kehän vierelle saapuessani ei mennyt kauaakaan,kun parsonit oli vuorossa,joten en sitä Marttaa kerinnyt sielläkään juuri treenaamaan. Vatti esiintyi ihan ok,sai erin ja voitti vastassa olleen Neuvosen Kirsin Precious Pearl Gladiatorin.Ihme. PU kehästä lennettiin pihalle ja kävin vaihtamassa Martan.Martta esiintyi yhtenä jojopallona,ihan varmasti se ainekin kerran ponkas ylös niin,että oli mun olkapään kohdalla...ou nou :D Pienen pätkän se malttoi mennä ilman loikkimista tai nenä maassa,ja kokonaisuudessa olin siihen ihan tyytyväinen,tuomarilta tuli kelpo arvostelu ja sai erin,ollen junnuluokan kolmas,viidestä.Koska tuomari toivoi,että neidin pitäisi oppia esiintymään kehässä,sille tarvis tehdä jotain...Elma yllätti,siis omalla tavalla...sen kanssa esiintyminen oli helpointa ja ei niin näyttelyringistä nauttiva nuori nainen oli oikeinkin hyvällä tuulella,eikä sitä harmittanut agilityesteiden puuttuminen ;) Elmakin sai kivan arvostelun ja oli avointen luokan 2. saaden myös SA:n.PN kehästä lennettiin ihan yhtä komeesti kuin Vatinkin kanssa,mutta eipä tuo mitään.Kivaa oli ja kiva porukka paikalla. Ollaan käyty koirien kanssa ahkerasti metsässä ja löydetty taas pari uuttakin mahtavaa reittiä,vai mitä tuumaatte? Ei oo muuta elämää samoilla kulmilla,saa olla rauhassa.

Vatin ja Lulun pennut syntyi keskiviikon ja torstain välisenä yönä,kaksi tyttöä ja kaksinpoikaa.Pennut syntyi Lulun kotona Helsingissä ja Pia ilmotteli ensin viestillä ja illemmasta soiteltiin tarkemmin.Tytöt syntyi ensin ja sitten pojat,herrasmiehiä pienestä pitäen ;) Synnytys oli mennyt hyvin ja nopeasti ja Lulu on hyvä äiti.Sen melkein arvasikin,kun täällä ollessa siihen tutustuessani jäi vaikutelma,että sillä on lehmän hermot.Niitä sen varmasti jossain vaiheessa tarvitseekin :) Pennut voi ilmeisesti kaikki ihan hyvin,pentueesta kolme on oikein hyvän kokoisia,toinen pojista kyllä todella pieni...suurin,poika painoi vähän reilu 300g,tytöt vähän reilun 250g ja pieni,mutta toistaiseksi sinnikäs poika vain 111g. Kun illalla sain niistä kuvia ja katselin niitä isosta ruudusta,pientä poikaa katsellessa,kai se osittain pienestä väsymyksestäkin tuli,pieni kyynel silmänurkkaan.Sormet ristiin,että paino alkaa nousta ja poika olisi kunnossa. Tässä Lulun perheen ottamat ekat kuvat

Pennut syntyivät siis Bravefellow kenneliin, sinne siis pentutiedusteluita :)

Ykkösestä kakkoseen

Vatti täytti 27.3 jo neljä vuotta.Tuntuu,että se olisi ollut aina täällä,mutta toisaalta kyllä ne vuodet vierii...Synttärin kunniaksi käytiin jälleen uimassa ja mukaan tarttu myös pieni lahja,vinkupatukka...joka tosin ei kovin kauaa vinkunutkaan vaikka muuten kestävä onkin.

28.3 oli vuorossa Tamskin kisat,ja voin vannoa,että kun sekä ohjaaja että koira oli vähän väsyneen oloisia,niin vitsillä heitettiin,että olispa pöytä radalla,että vois pitää pikku päikkärit... Noh,siellä kun oli radan rakennus käynnissä ja joku siinä parkas hiljaa,et siel on pöytä,menin Minnalta kysymään,mitä rataa siellä kakkos kentällä tehdään...No sehän oli se meidän rata... Siinä rupes pientä tärinää olemaan,kun eihän sitä oo oikein koskaan treenattu,pikku junnuna Veikkolassa pariin kertaan,vahingossa lähinnä,mutta kuitenkin oli treenattu...Kaikki koirat ei ehkä oo treenannu. Pientä sääntöjen tarkastusta netistä ja Minna päätti,että ei ota siitä stressiä,että menee kuin olis tuttukin este. Rataantutustumisen jälkeen Minna totesikin,että moni takertui siihen pöytään,kävi itse kerran siinä ja tutkaili muita juttuja.Se ehkä kannatti :) Nimittäin ykkösiä starttasi tuolloin 51 ja ainoastaan viisi koiraa sai nollan ihanneajan puitteissa,näistä Vatti yhtenä,voittaen medit ja sai sertin.Juku,että jännitti katsomossa.Ja se pöytä? No se meni ihan nappiin!Kontakteilla tuli kyllä aika niin ja näin alastulot,mutta se riitti tälläkertaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me lähdetään koirien kanssa Imatralle reissuun koko kööri,ja Marttakin pääsee ekaa kertaa näyttelyihin :) Ei niin onnellinen pääsiäispupu Elma