tiistai 19. elokuuta 2014

Harrastusta joka lähtöön


Kivasti on ilmat viilentyneet ja nyt voi jo alkaa harrastaa jotain muutakin,kuin siestaa!

Elma kävi kasvattajansa Anna-Marin kanssa Terri-erissä (EH) ja Maailmanvoittajassa (EH),akka oli ollut suurinpiirtein kiltisti,ja jotenkin se oli onnistunut pääsemään sänkyyn yöksi,luvalla.Meillä kotonahan koirat ei tuu makkarin enää lainkaan,koska se on musta ollut kivempi niin,on paljon puhtaampaa (eikä kukaan pölli tyynyjä).Mutta tulinpahan tuokin reissu järkättyä,ite olin Terri-eriin aluksi tulossa,mutta edellisellä viikonloppuna olin kovassa vatsataudissa,joten jäin puhaltelemaan parempia vointeja ja mv-viikonloppuna olin töissä,koska tätä en alunperin edes suunnitellut kalenteriin.
Maailmanvoittajasta sen verran,että parsonien molemmat tittelit jäi upeasti Suomeen,Salmisen Annen Miselin Maxfactorille tämä titteli oli jo toinen ja nartuista voiton vei Marja-Leena Määtän oma kasvatti Pikkuroosan Midsummer Rose.
Näyttelyt jatkui Elman kanssa Lohtajalle,missä tuli pelkkä ERI,aika pienestä oli SA kiinni,mutta näin tällä kertaa.



Kuva (c) Niina Närvä




Agility alkoi tässä pari viikkoa sitten Mouhijärvellä,Vatti on leiskauttanut erikoisen hyvää menemistä,ja viime tunnilla tuntui ihan ekaa kertaa tosi hyvälle,niinkuin sille,että osattaisiin jotakin :)
Radalle pääsyn kriteeri oli tuolloin,että eka piti mennä ilman koiraa hyväksytysti.
Ja minähän eläydyin samanlaiseen suorittamiseen kuin oikeastikkin;koira lähti lapasesta ja minä unohdin radan...




Olen nyt käynyt kahdesti treenaamassa mejää pitkän tauon jälkeen,aika on mikä parhain,sillä ystävämme hirvikärpäset on laskeutuneet metsiin,jes!
Ekalla kerralla Riikka tuli kahden oman koiransa kanssa mukaan,mä sain tutulta metsiin luvan mennä
 Ja vedettiin sitten viidet jäljet koirien mukaan.

Saimi aloitti hyvin vahvasti,ja sen suorittaminen oli täysin itsenäistä,varmaa ja sitä oli ilo ohjata rinta rottingilla!
Välissä oli Riikan koira,ensikertalainen,joka teki hyvää työtä kanssa.
Seuraavaksi Elma pääsi metsään.Elman suorittaminen on kovin hidasta ja harkitsevaa,ja sillä olisi voinut olla lyhyempiäkin ja helpompi jälki,jotta se saisi itsevarmuutta enemmän.Kyllä se töitä tekee,mutta rohkeus edetä varmemmin vielä puuttuu.
Sitten Vatti teki sellaisen vauhti radan,että pois alta ja radan purkamaan Riikka sai juosta perässä,että pysy mukana.Mutta hyvin setä muuten suoritti! Aika ei tule olemaan tässä(kään) lajissa se ongelma nr 1...
Lopuksi Riikalta oli toinen ensikertalainen.Kun illalla aloitettiin,niin pimeys meinas keretä päälle,mutta kivaa oli,ja en todellakaan olis ollu sellaisessa metsässä yksinäni siihen aikaan!

Tänään käytiin samoilla kulmilla,hieman kauempana.Tein Elmalle tsemppijäljen,lyhyen ja helpon ja Vatille ainekin pitkän ja puoli haasteellisen.Mikäs sen mukavampaa,kuin ulkoiluttaa sientä kaatosateessa vaatteet märkänä,ja se oli päivän ainoa sadekuuro näillä nurkilla..
Elma tuntui helpottuneelta jäljen jälkeen,melkein kysyen "tässäkö se oli" joten jos sille tekisi muutaman helpon jäljen vielä tänä vuonna ja sitten pitäis talvitauon.
Vatti lähti jälleen hyvin ja päätin vähän jarrutella vauhdikkainta menoa,jotta makaukselle tulisi kunnon merkkaukset.Reitti oli noin kilometrin pituinen ja lopuksi tulin siihen tulokseen,että eiköhän Vatti ole koe valmis.Katsotaan,jos johonkin vielä pääsis tänä vuonna mukaan?



maanantai 4. elokuuta 2014

Martta






Martta eli Wildfay's Smarta Malm on soluttautunut meidän jengiin vedellen tassuillaan muita kuonoon mennen tullen.Aika sissi pikku penneli,jolla itsetunto on hyvin kohdillaan ja eteenpäin marssii soturi määrätietoisena häntä tanassa kohti uusia taisteluja.


Rohkea roikan syö,vai miten se ny meni?


Naisellisuus on siis aika kaukana,vaikka vielä pienet pentusöpöydet pehmentävät ensivaikutelmaa.Pitänee hankkia pyssy ja lapio,ainesta metästykseen voisi tässä pakkauksessa olla jonkin verran,ettei nyt liioittelemaan ruveta
Ikää neidille on kertynyt 13vkoa.
Martta muistuttaa ulkonäöllisesti omaan silmään kahta koiraa,isäänsä Vattia oikealta puolelta ja Vatin veljeä Lukasta vasemmalta puolen.Hauska.



Luonteeltaan muuten hyvin avoin ja rohkea neiti on saanut synnyinkodissaan äitinsä ja taustajoukkojen suojassa hyvät opit elämään.Kyllä sen huomaa,että oli sitä vatkattu ja maailmaa näytetty.Sellaisesta on mahtava jatkaa!


Molemmat kuvat (c) Riikka Jauhiainen


Tulevaisuuden suunnitelmat on vielä hyvinkin avoinna,mutta tekemistä tuo vaatii,sen voin vannoa.Katsotaan mihin oma aika riittää ja millaiseksi pimuksi Martta kasvaa.


Samat ilmeet molemmilla!