torstai 18. joulukuuta 2014

Loppuvuoden pläjäys

Siitä onkin aikaa,kun viimeksi päivittäin blogia,kiireet on olleet melkoiset ja niin on ollut tapahtumiakin... Martalta murtui etujalasta kämmenluu lokakuussa ja se kuvattiin Reviirissä Tampereella.Hoidoksi tuli tukiside ja alkuun kipulääke.Mysteeriksi jäi,missä tämä tapahtui ja Martta oireili vain satunnaisesti.Eläinlääkärikään ei saanut selville tunnustelemalla,mistä jalka on kipeä,sen verran terrieriä oli,ettei muka mihinkään sattunut.Onneksi syy röntgenissä kuitenkin selvisi ja ennusteet olivat hyvät. Marraskuun alussa lähdin Elman,Saimyn ja Vatin kanssa King Toursin kyydittämänä Viroon Tarton koiranäyttelyyn.Parsoneita oli peräti 12,kaikki Suomesta.Lauantaina Saimy oli Rop-juniori,kera sertin ja PN-4.Elma PN kehässä ainoa sijoituksen ulkopuolelle jäänyt koira,eli PN5.Vatti oli PU3.Tuomarina oli Benjamin Sanchez Garcia, Espanja.Sunnuntaina Saimy sai erin,ilman SAta,Elma sai elämänsä ekan Hn ja Vatti oli PU1,VSP kera sertin ja cacibin.Joten valioitui Viron muotovalioksi,tuomarina Nemanja Jovanovic, Serbia .Reissu oli ihan huippu,järjestelyt toimivat moitteetta ja matkakaverit oli vertaansa vailla :) Eka kuva pöllitty Henna Peräsen arkistosta...
Maanantaina kotiuduin kukonlaulun aikaan hieman väsyneenä.Martta oli koirahoitolassa reissun ajan ja sieltä oli yritetty tavoittaa aamulla,kun olin nukkumassa.Herättyäni soitin hoitolaan,jossa kerrottiin tukisiteen hiertäneen jalkaa.Olivat huomanneet jo lauantaina,mutta jostain syystä eivät olleet ilmoittaneet siitä mitään,tai tehneet sen eteen mitään/tai mitään järkevää.Varasin eläinlääkärin kontrollikuvaan iltapäiväksi ja Marttaa hakiessani hiertymä osoittautui paljon pahemmaksi,kuin osasin odottaa.Väsymys ja huoli toi kyyneleet esiin ja itkin vielä eläinlääkärissäkin järkyttyneenä.Pelkän kontrollikuvan sijaan Martan haavasta poistettiin paljon kuollutta ja märkivää ihokudosta,se sai antibiootit ja minä tarkat ohjeet haavan hoitoon.Hoito oli työlästä ja haasteellista,siinämäärin,että jouduin pariinkin kertaan soittamaan lääkäriltä neuvoja ja uusia ohjeita.Haavaa suojaava ja hoitava side (hoitogeeli,geeliverkko,imutyyny,kipsivanu,side) jouduttiin jättämään pois,kun se ei montaa minuuttia pysynyt paikoillaan,vaikka side laitettiin mahan ympäri henkselimallisesti. Martta oli kiltti potilas,tosin tympääntynyt vain olemaan,mutta haava parani yli odotusten.Hoitola jätti vain huonon maun vastaamalla reglamaatioon puolivillaisella "voi räkä...rapsuja Martalle...hoitolan tytöt..."vastauksella.
Tässä eläinlääkärissä otetut kuvat... Agilityn saralla käytiin marraskuussa Nicola Giraudin (Italia) valmennuksessa Vatin kanssa.Harmillisesti Elmalla oli tärppipäivät ja Vatti ajatteli agilityn sijaan hurmaavaa blondia.Nicolan ensi sanat oli "uuuu,pason" ja minä jäädyin.Nicola kun kun kisaa mini parsonilla Twister.Sain jotain hyviäkin pätkiä aikaiseksi,mutta tuo oma jäätyminen kulki koko valmennuksen läpi ja emme todellakaan näyttäneet parhaita puolia,kumpikaan. Toivottavasti Nicola tulee uudelleen,niin yritän pelastaa sen,mitä voi. Toinen uutuus on Vatin uusi ohjaaja Minna,joka on kisannut kolmosissa,mutta potee huonoa koiratilannetta.Sattui kysymään mahdollisuutta lainakoiraan,ja se sopi mulle paremmin kuin hyvin.Minna on nähnyt,kuinka Vatti menee,kun ollaan reenattu alkuvuonna samassa ryhmässä.Pari viikkoa sitten oli ensitapaaminen ja se meni hyvin,Vatilla oli hyvä moodi Minnan kanssa ja yhteistyö alkoi sujuvasti.Tavoitteet on jo asetettu,mutta niistä sitten hieman myöhemmin.Sen verran sanon,että voi tulla vähän kiire ;)
Saimikin on aloittanut aksailun. Messarissa käytiin tänäkin vuonna,Vatti oli vak4 EHlla (liian iso) ja Saimy ERI,isossa junnuluokassa,Rastaan Miian esittämänä.Tuomarina oli Pia Lunberg,Ruotsista.Sunnuntaina jäin kotiin,mutta Saimy matkasi Riikan kanssa ja sai jälleen ERIn,Miian esittämänä.Tuomarina Eeva Rautala.
Elma ja Martta jäi lauantaina porukoille hoitoon Hämeenlinnaan ja aikaisin viime perjantaina lähdin King Toursin kyydillä Pietariin kera Saimyn,Vatin ja Noomin (Gwragged Annwn Gemstone).Sanna oli pirteenä vastassa ja juttua luisti unien sijaan.Lähtijöitä meillä oli n. 15 ja Viron reissulta tuttuja naamoja useampi.Tämä reissu on sisältänyt hyvin paljon vastoinkäymisiä jo ennen matkaa,joten odotukset ei olleet korkealla.Tuomarien stalkkaus vain pahensi asiaa. Pietarissa majoituimme hotelli Lyra:n joka suoraan sanottuna ylitti odotukset.Siisti ja kiva hotelli. Lauantaina Newsky Vinnerissä tuomarina oli Monique Van Bremp,Belgiasta ja parsoneita oli viisi.Saimy sai EHn keskeneräisyydestä,Vatti oli PU 1 kera sertin,cacibin ja valioitui kera RKFVn.Noomi oli PN 1 ja ROP.Tuomari rakastui siihen,täysin.Ikänestori (9-v) putsas pöydän nuorempien edestä.Ja sekä Noomista että Vatista tuli myös C.I.B.!!! Sunnuntaina Cup of President RKF-2014 tuomaroi tiukkaakin tiukempi Rita Reyniers,Belgia.Saimy sai EHn,Noomi sai EHn,kaksi Green Berry's koiraa sai EHn,mutta yllätyksenä Vatti sai erin ja oli ROP!Rita jätti joitain rotuja tyhjin käsin,joten tyytyväinen saa olla. Vatin sunnuntain fiilis oli niin let'go,että muut pois alta.Iloinen ja häntä heilui ja Sannan händlerikurssin jälkeen vedettiin tajuttoman leuka kunniakierros ryhmäkehässä,rytmi säilyi koko kierroksen,Vatti koiran verran mun edellä,minä pidin kropan ja käden kontrollissa ja se liike oli ihan parasta liikkumista,koskaan.Harmi,kun rotuna parson ei ole kolmosryhmässä kärkipäässä...
Vatti on nyt (vahvistuksia vailla) C.I.B. FI CH EE CH RU CH RKF CH Gwragged Annwn Nathaniel Kotimatkalla saatiin skumpat BIS-3 Aslanilta,reissussa tuli menestystä,ja siis tuli ryhmä ja BIS-sijoituksia parille koiralle.Tälläkin reissulla tuli uusia mukavia tuttavuuksia ja kotiin pääsimme ennätys vauhtia.Rajalla meni jouhevasti ja Gösta tais ajaa puoli reippaasti,kun oltiin aikatauluja paljon etuajassa kunnon pysähdyksistä huolimatta.Enää ei harmittanut menomatkan parin tunnin pakollinen joutokäynti Helsingissä,kun kuskilta puuttui passi... Maanantaina nukuin matkaväsymystä ja lähdin iltapäivällä hakemaan koiria Hämeenlinnasta.Siinä vaan kävi nin,että kotimatkalle lähti vain Elma ja Martta jäi,ainekin,toistaiseksi viihdyttämään vanhuksia.Sellainen sydänten murskaaja se on <3
Hyvää Joulun aikaa ja onnea ja menestystä vuodelle 2015

torstai 2. lokakuuta 2014

Syksy kylmän tuopi...


Vaikka kelit on olleetkin ihanan aurinkoisia,on mittarin lukemat jo laskeneet.Syksy tuo uudet kuviot ja vaatevarastot.
Meillä Martan hampaat on viittä vaille vaihtuneet ja neiti onkin tänään jo 5kuukautta.Martta myös käväisi agilityyn tutustumassa pari viikkoa sitten,mutta se oli sen mielestä vaan tosi jännää...että jos sitä kokeilis joskus uudestaan,vähän paremmalla onnella...ja ajalla...

Me käytiin Elman ja Vatin kanssa Nokialla epistelemässä kolme kertaa yhteensä neljästä osakilpailusta.Toisella kerralla koirat oli mölliradalla aika kamalia molemmat,mutta vähäisen osallistujamäärän takia oltiin kakkonen ja kolmonen medeissä.Itteäni pänni koirien ratkiriemukkaat suoritukset ja ilmoitin Vatin vielä kilpaileviin...Sillä seurauksella,että tehtiin nolla hyvällä ajalla!!
Me sitten jäätiin odottelemaan palkintojen jakoa ja se suoritettiinkin vasta,kun rata oli purettu.Kuuluttaja medeissä iloisesti ilmoittikin,että Sini ja Vatti olisi nollalla voittanut,mutta ei palkita,koska koirakko kilpaili möllinä...no voi morjens :) haamuykkönen sitte...okei,silloin pänni aika lailla...
Päätinkin,etten enää Nokialle epistelemään mene,mutta suuntasimme päätöskilpailuun vielä.Elma oli ihan aasi ekalla radalla ja teki kaikkea muuta,kuin oikein...Vatti taas teki ekalla radalla hyvän suorituksen ja oli toinen medi mölleissä,Elman uusinta rata oli parempi ja se sijoittui kolmanneksi sillä samassa sarjassa.
Vatti sitten otti ja voitti tämän cup kilpailun,oho! Siitä sitten lohiöljypurkki kainaloon,se tulikin kuin tilauksesta,kun edellinen pullo veteli viimeisiään kotona.






Agilityssä muuten on tullut vähän taukoa työkiireiden takia,mutta ollaan käyty avaimen turvin pariin kertaan hallilla jotain hieromassa.
Parsonmestaruudet käytiin tänä vuonna Espoon Puolarmetsässä,tuttu paikka Vihdin ajoilta.Möllejä ei tänä vuonna järjestetty osallistujien vähyydestä takia,mutta meille tuo riman alentaminen röllimölleihin ei ollut lainkaan huono juttu...tosin ei riittäväkään :D
Vatti oli viivalla meistä ensin.Oman virheen takia Vatti meni putken väärästä päästä,josta tuli 10vpst.Muuten rata menikin loistavasti,ja melko kovalla ajalla. Koska paikalla oli vain loistavia koiria,tuolla kympillä oltiin tosi kaukana kärjestä.
Elmalla yritin saada sen ekan putken menemään tarkasti,mutta ei,kun sinne väärään päähän sen Elman meni,sekä toisessa kohtaa vauhdilla meni vielä extra esteen.no siitä tuli se 20vpst.ja sijotus häntäpäässä.
Martta oli menossa mukana ja olikin sievä ja kiltti seuralainen,ja joka välissä pönöttämässä tiukalla katsekontaktilla,jos sillä olis vaikka jokunen herkku irronnut.

Ostin Agi.fi:stä uudet inovit,kun siellä on loppuunmyynti.Kun kävin kengät hakemassa,kyselin hieman Mesirannan Niinalta kurssimahdollisuuksista.Nettisivuja tutkiessani päädyin kokeilemaan "kerran kuukaudessa" tunteja.Ensimmäinen olikin viikko sitten Ylöjärvellä.Radan alku oli suoraan Maxien mm-finaalista,joten askarreltavaa riitti :D
Sinällänsä eroa ProCanikseen tuli siinä,että radan sai suorittaa omalla tyylillä,eikä tarvinnut miettiä "oikeita" muuveja.
Vatti sai kehuja erinomaisesta hyppytekniikasta ja sen reflekseistä mun omaan liikkeeseen.Päästiin rata pariinkin kertaan loppuun asti ja itellä oli siitä huippufiilis.Kotiläksyksi tuli kontaktien hiomista laatikolla.No vielä on pari viikkoa aikaa reenata,ennen seuraavaa tuntia,jota todella odotan!

Viime viikonloppuna tehtiin lomaretki Ahvenanmaalle.Saimi lomaili Riikan luona Nokialla ja Martta Niinan luona Kyröskoskella.Aamutuimaan matkalla Turkuun koukattiin ProCaniksella ja vedettiin noin puolen tunnin megahyvät treenit.Elma meni kepit osana rataa ja Vatin kanssa kokeiltiin edellisen illan oppeja käytännössä.Jippii ja Wuhuu kehut raiku Mouhijärven aamuyössä :D




Aamulla puistossa ennen muita.


Kaks tykkiä




Laivalla törmäsin Mirkaan,Maijaan ja Lukaan (Green Berry's Milk Chocolate).Käytiin tekemässä
ostoksia ja kävin itse myös syömässä ja lojumassa hytissä,missä koirat oli.

Perillä kävin parissa kaupassa ja kevyesti ulkoilemassa.Hotelliin kirjautumisen jälkeen mentiin kunnon lenkille,pesin koirat ja kävin syömässä.

Aamulla koirat lenkkeili ennen aamiaista.Elma onnistu Back on Track-takista huolimatta kierimään jossain ruskeassa ja neiti joutui vaahtokylpyyn vielä uudelleen.Aamiaisen jälkeen lähdin näyttelypaikalle Eckeröön ja hieman ennen Eckeröhallia olikin oikea suur ratsia (Ahvenanmaan mittakaavassa),oli useampi poliisi puhalluttamassa :D

Parssonit oli tuomarin viimeinen rotu,tuomarina Attila Czeglédi Unkarista.Uroksia oli ilmoitettu 7 ja
narttuja 8. Vatti pisti parastaan ja voitti luokkansa,ja oli urosten ainoa SAn saanut ollen PU1 kera cacibin.Elma oli ainoa nuorissa.Esiintyi paremmin,kuin viimeksi ja tuomari kehui lihaksikasta
koiraa.SAta ei herunut puutteellisen silmäpigmentin takia.Rop kehässä vastassa oli Ruotsalainen
valio,mutta me voitettiin se ja oltiin ROPpeja pitkästä aikaa.Ryhmäkehässä tuomaroi Maija
Mäkinen,joka ei sitten vahingossakaan katsonut meihin päin.






Illalla käytiin syömässä parsonporukassa mun suosittelemassa paikassa,ja oli kivaa!koirien kanssa kävin parin tunnin merenranta kävelyllä ja aamulla ja ennen laivanlähtöä uudelleen.

Tiistaina oltiin ylimääräisellä agilitytunnilla,molemmilla.Elmalla kerkesin menemään,mutta Vattia ohjatessa pääsin neljännen ja viidennen esteen väliin,kun jarruttaessa nilkka meni kaksinkerroin ja tässä toivutaan nyt siitä..

Nyt takkaan lisää puita ja kotiin lisää lämpöä.
Palataan.

tiistai 19. elokuuta 2014

Harrastusta joka lähtöön


Kivasti on ilmat viilentyneet ja nyt voi jo alkaa harrastaa jotain muutakin,kuin siestaa!

Elma kävi kasvattajansa Anna-Marin kanssa Terri-erissä (EH) ja Maailmanvoittajassa (EH),akka oli ollut suurinpiirtein kiltisti,ja jotenkin se oli onnistunut pääsemään sänkyyn yöksi,luvalla.Meillä kotonahan koirat ei tuu makkarin enää lainkaan,koska se on musta ollut kivempi niin,on paljon puhtaampaa (eikä kukaan pölli tyynyjä).Mutta tulinpahan tuokin reissu järkättyä,ite olin Terri-eriin aluksi tulossa,mutta edellisellä viikonloppuna olin kovassa vatsataudissa,joten jäin puhaltelemaan parempia vointeja ja mv-viikonloppuna olin töissä,koska tätä en alunperin edes suunnitellut kalenteriin.
Maailmanvoittajasta sen verran,että parsonien molemmat tittelit jäi upeasti Suomeen,Salmisen Annen Miselin Maxfactorille tämä titteli oli jo toinen ja nartuista voiton vei Marja-Leena Määtän oma kasvatti Pikkuroosan Midsummer Rose.
Näyttelyt jatkui Elman kanssa Lohtajalle,missä tuli pelkkä ERI,aika pienestä oli SA kiinni,mutta näin tällä kertaa.



Kuva (c) Niina Närvä




Agility alkoi tässä pari viikkoa sitten Mouhijärvellä,Vatti on leiskauttanut erikoisen hyvää menemistä,ja viime tunnilla tuntui ihan ekaa kertaa tosi hyvälle,niinkuin sille,että osattaisiin jotakin :)
Radalle pääsyn kriteeri oli tuolloin,että eka piti mennä ilman koiraa hyväksytysti.
Ja minähän eläydyin samanlaiseen suorittamiseen kuin oikeastikkin;koira lähti lapasesta ja minä unohdin radan...




Olen nyt käynyt kahdesti treenaamassa mejää pitkän tauon jälkeen,aika on mikä parhain,sillä ystävämme hirvikärpäset on laskeutuneet metsiin,jes!
Ekalla kerralla Riikka tuli kahden oman koiransa kanssa mukaan,mä sain tutulta metsiin luvan mennä
 Ja vedettiin sitten viidet jäljet koirien mukaan.

Saimi aloitti hyvin vahvasti,ja sen suorittaminen oli täysin itsenäistä,varmaa ja sitä oli ilo ohjata rinta rottingilla!
Välissä oli Riikan koira,ensikertalainen,joka teki hyvää työtä kanssa.
Seuraavaksi Elma pääsi metsään.Elman suorittaminen on kovin hidasta ja harkitsevaa,ja sillä olisi voinut olla lyhyempiäkin ja helpompi jälki,jotta se saisi itsevarmuutta enemmän.Kyllä se töitä tekee,mutta rohkeus edetä varmemmin vielä puuttuu.
Sitten Vatti teki sellaisen vauhti radan,että pois alta ja radan purkamaan Riikka sai juosta perässä,että pysy mukana.Mutta hyvin setä muuten suoritti! Aika ei tule olemaan tässä(kään) lajissa se ongelma nr 1...
Lopuksi Riikalta oli toinen ensikertalainen.Kun illalla aloitettiin,niin pimeys meinas keretä päälle,mutta kivaa oli,ja en todellakaan olis ollu sellaisessa metsässä yksinäni siihen aikaan!

Tänään käytiin samoilla kulmilla,hieman kauempana.Tein Elmalle tsemppijäljen,lyhyen ja helpon ja Vatille ainekin pitkän ja puoli haasteellisen.Mikäs sen mukavampaa,kuin ulkoiluttaa sientä kaatosateessa vaatteet märkänä,ja se oli päivän ainoa sadekuuro näillä nurkilla..
Elma tuntui helpottuneelta jäljen jälkeen,melkein kysyen "tässäkö se oli" joten jos sille tekisi muutaman helpon jäljen vielä tänä vuonna ja sitten pitäis talvitauon.
Vatti lähti jälleen hyvin ja päätin vähän jarrutella vauhdikkainta menoa,jotta makaukselle tulisi kunnon merkkaukset.Reitti oli noin kilometrin pituinen ja lopuksi tulin siihen tulokseen,että eiköhän Vatti ole koe valmis.Katsotaan,jos johonkin vielä pääsis tänä vuonna mukaan?



maanantai 4. elokuuta 2014

Martta






Martta eli Wildfay's Smarta Malm on soluttautunut meidän jengiin vedellen tassuillaan muita kuonoon mennen tullen.Aika sissi pikku penneli,jolla itsetunto on hyvin kohdillaan ja eteenpäin marssii soturi määrätietoisena häntä tanassa kohti uusia taisteluja.


Rohkea roikan syö,vai miten se ny meni?


Naisellisuus on siis aika kaukana,vaikka vielä pienet pentusöpöydet pehmentävät ensivaikutelmaa.Pitänee hankkia pyssy ja lapio,ainesta metästykseen voisi tässä pakkauksessa olla jonkin verran,ettei nyt liioittelemaan ruveta
Ikää neidille on kertynyt 13vkoa.
Martta muistuttaa ulkonäöllisesti omaan silmään kahta koiraa,isäänsä Vattia oikealta puolelta ja Vatin veljeä Lukasta vasemmalta puolen.Hauska.



Luonteeltaan muuten hyvin avoin ja rohkea neiti on saanut synnyinkodissaan äitinsä ja taustajoukkojen suojassa hyvät opit elämään.Kyllä sen huomaa,että oli sitä vatkattu ja maailmaa näytetty.Sellaisesta on mahtava jatkaa!


Molemmat kuvat (c) Riikka Jauhiainen


Tulevaisuuden suunnitelmat on vielä hyvinkin avoinna,mutta tekemistä tuo vaatii,sen voin vannoa.Katsotaan mihin oma aika riittää ja millaiseksi pimuksi Martta kasvaa.


Samat ilmeet molemmilla!


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Viikonlopun kehänkiertäjät

Olin ilmoittanut Elman ja Vatin viikonlopuksi näyttelyihin,molemmille päiville.Setämies kulkeutui mukana vähän niinkuin extrana,kun ei sitä täällä niin ole tarvetta kuljetetella enää,mutta sen astetta edullisemman toisen koiran näyttelymaksu ei mukamas tunnu niin pahalle...
Lauantai aamuna suunnittelin lähteväni Forssaan viimeistään kahdeksalta.Vähän yli kahdeksan vielä laittelin nuorisoa omaan huoneeseen,niille ruokaa jne,kun Elma pelmahti ulkoa kera likakerroksen.Ei muuta,kuin koira kainaloon ja suihkun kautta shampoo pesu,takki niskaan ja autoon.
Ihania nämä viimehetken katastrofit,alkaa olemaan enemmän sääntö,kuin poikkeus.
Aurinko kuitenkin ilahdutti päivää ja sää oli mitä mainioin,kehä oli jo menossa,kun päästiin perille ja kiireen vilkkaa kävelimme kehän laidalle.Tosin siinä matkalla autolta kehän laidalle Elma pisti päänsä johonkin puskakakkaan ja sen kerran,kun puhdistuspaperit jäi autoon,tuli kiire palata matkalla näkemälleni vespisteelle ja pesin Elman pään siinä uudelleen.
Kauan ei tarvinnut omaa vuoroa oman myöhästymiseni takia odotella,vaan setä sai pian kehään astella.Uskollisena laitoin jalkaani jodphurit,jotka edelleen eivät ihan istu jalkaan...Tuomari sattui olemaan enemmän liiketuomari,ilmeisesti,koska koiria ei sinällänsä seisotettu juuri lainkaan.Valioissa oli Vatin lisäksi toinen koira,ja kävellä sai.Vatti voitti luokan ja tuomari vuolaasti kehui sedän fantastista liikkumista.Paras uros kehässä voiton vei komea Neuvosen Kirsin junnu,sedän ollessa toinen,tuomarin edelleen ylistäessä hienoa liikettä <3
Sen verran ne hienot kengät hiersi kantapäätä,että oli pakko,jo toisen kerran,laittaa jalkaan työkengät...
Elman luokassa narttuja oli muistaakseni kaksi tai kolme muuta.Sedän jälkeen Elman hihna tuntui hyvin,hyvin kevyeltä :) Elma esiintyi kauniisti ja edelleen tuomari tykkäsi myös Elman liikkeestä.Kilpailuluokassa käveltiin taas vähän lisää ja voitettiin luokka.Paras narttu luokassa voiton vei hieno Morbinin Petran Luru (Green Perry's Butterfly) ja Elma oli toinen,saaden ekan sertinsä.Jippii! Tuomari sanoi,että on mielettömän hieno sileä,valkoinen koira ja et "hei,ymmärrätkö,mitä tällä valkoisella sileällä tarkoitan",koska tää sileä koko valkoinen jakaa niitä
mielipiteitä...Tuomari muutenkin totesi,että meillä on erittäin hieno parson kanta,ja me ei tehty sen työtä helpoksi,kun hyvää koiramateriaalia oli paljon (ja kehässä oli 39 parsonia).Hyvä Me!
Kotimatkalla pysähdyin ottaa Elmasta kuvan ja samalla päästää koirat uimaan.Kuva otettiin kyllä,mutta kun päästin Elman hihnasta,se ponkaisi veteen samoin tein.
Kotona juotiin kaffit ja laitoin Elman kasvattajalle viestiä.Sen jälkeen pakkasin koirat autoon ja kävin rantsussa vielä uudelleen.Saimia uittaessa Martta sitten innostui uimaan perässä,kahdesti.Ei olis tarvinnut,mutta reippaasti se tuli.

Vesipeto,jos kuka!


Sunnuntaina ei sitten ollut mikään kiire aamu,kun kehä oli vasta iltapäivällä.Aurinko oli taas hävinnyt ja Nakkilaan oli luvattu vettä liki koko päiväksi.Ei muuta,kuin sadevermeet mukaan ja menoksi.Tälläkertaa olimme reilusti ajoissa ennen kehää ja se onneks meni turistessa tuttujen kanssa,koska kylmä tuuli ja pieni sade ei innoittanut ihan hirveesti.Kuin ihmeen kaupalla juuri ennen kehää lakkasi satamasta.Setä ei keliriippuvainen ole,mutta tuo pikku akka on vähän.
Sedän kanssa valioissa oli Anniinan Masteri ja tuomari pohti hetken kilpailuluokassa sijoituksia.Lopulta setä voitti.Paras uros kehässä valiot meni junnujen edelle ja setä oli ykkönen ja sai cacibin.Tästä niin häkeltyneenä mentiin Elman kanssa kehään.Kaksi muuta nuorta oli pois,joten voitettiin luokka ja saatiin SA.Paras narttu luokassa oli vain kolme koiraa,joista Karvahaalarin kennelin koira voitti,valioituen ja Elma oli jälleen toinen.Siinähän olisikin ollu muuten aikamoinen jackpot!tai oli nytkin yli odotusten! Vara serti ja varacacib tuli,mutta minä oon niin tyytyväinen.Hienosti akka meni!



Koko viikonlopun läjä


Kehän jälkeen suuntasin Porin Yyteriin,koirabiitsille.Se oli käytännössä autio,kun oli kolea ilma,vain yksi koira kauempana meidän lisäksi.Voi sitä koirien riemua,kun ne juoksi rannalla ja vesirajassa!Vain matka estää käymästä useammin.